Warren ja Tahir

Vuonna ’85, kiimaisen kesäkuun puolivälissä Metro Toronto Convention Centre oli pakkautunut täyteen. 21 seuraa olivat valitsemassa tulevaisuuttaan. Yhteensä 252 pelaajaa varattaisiin. 7000 fania seurasi tilannetta. Ensimmäisenä huudettiin Wendel Clark. Wayne Gretzkyn pikkuveli meni kolmannella kierroksella. Suomalaisista varattiin Esa Keskinen, Petri Matikainen, Erik Hämäläinen ja Anssi Melametsä. Nuori Warren nousi penkistään vasta tilaisuuden päättyessä kuulematta nimeään. Paluumatkalla vanhempien kanssa kotiin Windsoriin sidottu kyynelten köynnös tuntui tappavan ahdistavalta.

Samana kesänä Warren lainasi viikoittain isänsä ruohonleikkuria ja ajoi paikallisen jäähallin nurmikon vanhaan tuttuun tyyliin. Palkaksi oli sovittu yksi ylimääräinen jäävuoro. Voimahyökkääjä Warren päätti taistella – ja tapella.

1808 jäähyminuuttia myöhemmin hänestä oli tullut NHL-pelaaja. Ensimmäisellä täydellä kaudellaan nuorukainen ampui pudotuspeleissä kaksi voittomaalia keväällä 1993 ja pelasi finaaleissa. Yhdeksän vuotta katkeran varaamattomuustilaisuuden jälkeen syksyllä 1994 Warrenille syntyi poika. Samalla viikolla NHL määräsi ensimmäisen työsulkunsa. Gretzkyn pikkuveli oli juuri päättänyt uransa joukkueessa, jota ei nykyään enää ole.

965 jäähyminuuttia myöhemmin Warren voitti Stanley Cupin keväällä 1996 Coloradossa. Nykyään hän on OHL-joukkue Windsor Spitfiresin omistaja ja GM. Hänen poikansa Kerby Rychel on joukkueen ykköstähti, paras maalintekijä.

Warrenin tapellessa IHL:ssä toinen kovanaama Tahir varattiin toisella kierroksella kesällä 1988. Samana vuonna kiinnitettiin Teemu Selänne ensimmäisellä kierroksella. Tahirin jälkeen poimittiin suomalaiset Petro Koivunen, Petri Aaltonen, Jukka Marttila, Sakari Lindfors, Timo Peltomaa ja Ari Matilainen.

Tahir ei osannut luistella oikein, syöttää, eikä jatkaa toisten luomia tilanteita. Myös hän päätti taistella – ja tapella. Kerran Tahir voitti joukkueensa sisäisen luistelukilpailun. Hän pelasi kuitenkin 15 vuotta NHL:ssä.

Tahirin poika Max varttui Toronton pukukopissa, minipeleissä minimailoilla kaikkein pyhimpään valitun Mats Sundinin kanssa, pelleilyissä Darcy Tuckerin kanssa. Max tiesi isänsä roolin. Tahir “Tie” Domille maksettiin hanskojen ja vastustajien tiputtamisesta.

Max on perinyt isältään hymyn ja jalat. Kädet ja pelikäsitys eivät onneksi ole periytyneet. Max on silkinpehmeä luistelija, taikuri kiekon kanssa – ominaisuuksia, joita on vaikea opettaa.

Kerbyn isoisä on syntynyt Puolassa, Maxin isoisän juuret ovat taas Albaniassa. Poikien isät viettivät urillansa enemmän aikaa jäähyaitiossa kuin jäällä. Molempien isien kasvot ovat täynnä arpia ja kädet ovat kovettuneet muurarin parkkiintuneella iholla. Molempien tahto, halu, himo ja asenne ovat olleet kovempia kuin nuorisuomalaisen, vierumäellisen juniorimaajoukkueen vastaavat yhteensä.

Pojista on kehittymässä pelaajia, joita heidän isänsä suojelivat urillansa. Pojat varataan ensi kesänä ensimmäisellä kierroksella. Tällöin joku GM saattaa pyöritellä kolmea hyökkääjän nimeä: Kerby, Max vai Artturi?